Matka alkoi aamusta aikaisin, kun lähdettiin Miami Beachin hotellista. Sen verran noilla porukoilla on reissukokemusta, että ne tajusi varata toihuihin paljon aikaa. Siis PALJON. Tämä oli ihan hyvä, sillä aamuruuhkaanhan me jouduttiin, ja Iskä teki pari ylimääräistä rundia kun autoa palautti.
Lentokentän Chek-innissä ei tällainen pieni matkaaja erikoiskohtelua saanut. Siittä vaan, samoihin jonoihin muiden kanssa. Onneksi meidän Chek-in:n setä osoittautui oikein huumorintajuiseksi ja auttoi meitä purkamaan ja uudelleen pakkaamaan tavaroita, kun niitä oli yhdessä kassissa liikaa. Onneksi tällä kentällä ei vanhemmat saaneet (joutuneet?) maistelemaan mun ruokia, vaan turvatarkastus soljui sutjakasti. Mun takia vaan noi porukat joutu tavalliseen metallinpaljastimeen, eikä ne päässeet siihen koneeseen, mistä näkyy vaatteiden läpi.
Kotimatka meinas tyssätä alkuunsa, kun ensimmäisessä koneessa oli jotain vikaa. Äiskähän oli aivan varma, ettei se kone mihinkään lähde. Iskää kauhistutti ajatus siitä, että me jouduttais uudestaan raahaan niitä meidän matkatavaroita: matkalaukku, rinkka, turvaistuin, sänky ja rattaat, sekä kolme kassia käsimatkaa. Kaikesta epäluulosta huolimatta korjaaja-sedät sai kun saikin koneen kuntoon ja me lähdettiin matkaan tunti myöhässä. Kone oli aivan täynnä ja mulla melkoisen vähän peuhaamistilaa. Hermohan siinä oli kireellä. Onneksi mukavat lentoemot ja edessä istuva portugalilaisrouva viihdytti mua, niin hermoromahdukselta vältyttiin.
Porukoilla oli kyllä hermoromahdus lähellä, kun ne pohti ja pähki, että keritäänkö Nykissä meidän koneeseen. Vaihtoaikaa oli hyvin vähän, ja muutaman juoksuaskeleenkin nuo otti. Minä tulin tyytyväisenä rintarepussa mukana. Kerittiin, mutta vain koska ei tarvinnut vaihtaa terminaalia ja vältyttiin taas uudelta turvatarkastukselta. Loppuun asti oli jännitystä meidän matkatavaroista, siis että tuleeko ne. Tai oikeastaan huoli oli turvaistuimesta, että tuleeko se. Koska jos se ei olis tullu, olis Iskä huristellut Hondallaan yksin kotiin kun minä ja Äiskä oltais tultu VR:llä ja TKL:llä. Huoli osoittautui turhaksi ja meidän 100-ja-1 nyssäkkää pääsi Suomeen asti.
Nyt mä vihdoin koin lentokoneessa nousut ja laskut. Siis AIVAN yliarvostettua hommaa. Paljon mielenkiintoisempi oli se pullo ja pilli millä mä leikin. Sit siä koneessa ne toi mulle oman nukkumapaikan. Aluksi olin sitä mieltä, että turhaan, koska minähän en nuku. Täytyy myöntää, että lopuksi oli pakko antaa periksi ja vedinkin 4 tunnin tirsat tuossa aivan liian pienessä kopassa. Eihän siinä mahtunu edes kääntyyn...
Tämä päivä onkin mennyt enemmän ja vähemmän tokkuraisena. Saas nähdä, miten se aikaero muhun nyt vaikuttaa. Porukoita ainakin kuulemma nukuttais.
Tämä reissu oli nyt tässä ja blogi hiljenee seuraavaan reissuun asti. No okei, ens viikonloppuna menen Helsinkiin, mutta siitä tuskin mitään blogin aiheista spektaakkelia tulee. On kyllä ollut tosi hauska reissata ja kirjoittaa blogia! Kivaa kun ootte lukeneet :-)
Reissaamisen onnistumiseen auttoi huimasti hyvät vinkit. Iso kiitos siis Annalle sinne Seatlen suuntaan, *märkävauvapusu*.
Tässä pari meillä toimivaa vinkkiä teille muille ipanoille, jos lähdette joskus reissuun:
- Kannattaa tsekata lastenruokien säännöt myös siinä maassa missä vaihtaa konetta. Ne säännöt ei Äiskän ja Iskän luuloista huolimatta ole universaalit.
- Ipanat saa ottaa yllättävä paljon tavaraa mukaan: ruumaan menevä matkalaukku + turvaistuin + rattaat. Sekä oma litran pussukka nesteille.
- Lentokentällä kädet vapaaksi. Reppuun tavarat, lapsi helposti kuljetettavaan muotoon. Nyssäkät kannattaa unohtaa.
- Vaippoja mukaan 1 per matkustustunti. Ihan vaan varmuudeksi.
- Varavaatteet. Ja sitten vielä toiset varavaatteet.
- Tekemistä koneeseen: pieniä leluja, omaa puuhattavaa
- Paikat koneeseen kannattaa varata. Tykkäsin kovasti olla niillä paikoilla, joissa on seinä edessä. Siihen lattialle jää hyvin tilaa peuhata, eikä kokoajan tarvi olla sylissä. Ja sit niihin saa tarvittaessa sen nukkumakorinkin.
- Jos korvat menee lukkoon, niin juotavaa vaan mukaan.
- Oma vedenkeitin reissuun: saa puurot tehtyä, tarvittaessa soseen lämpimäksi vesihauteessa ja juomavettä (jos sen haluaa keitettynä)
- Mulle ostettiin sänky ja rattaat vasta paikan päältä, ja ne tuli sitten mukana kotiin. Kätevää, kun kantamista on vähemmän edes toiseen suuntaan.
- Meidän ipanoiden kanssa menee aikaa. Ihan kaikkea, mitä normaalisti tekisi, ei ehkä kerkiä tekemään. Siis vähemmän actionia ja enemmän lomaa.
- Varsinainen rantailu jäi odottamaan sitä, että olen vähän vanhempi. Jos vanhemmat on kovia rantaeläimiä, kannattaa miettiä mihin sen ipanan siksi aikaa laittaa. Nuo mun vanhemmat vuorotteli, mut ne oli aina hyvin lyhkäsiä aikoja lekottelemassa.
- Tuttu matkakohde lievensi jännitystä edes vähäsen.
Terkuin,
Ipanachos aka Mindiliini aka Minttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti