Hassuja juttuja

Tänään ajeltiin meidän seuraavaan rantapaikkaan (Fort Myers Beach) pari sataa kilometriä etelään. Päivä piti siis sisällään lähinnä auringonottoa, autoilua ja rannalla käpsyttelyä. Niinpä ajattelinkin kirjoittaa hieman oudoista paikallisista jutuista.

Meijän Ford

Olen huomannut, että täällä Amerikassa kukaan ei suostu ottamaan vastuuta mistään. Ne kai pelkää, että mä haastan ne oikeuteen ja vaadin oikeudessa kaikki niitten lelut. Esimerkiksi autovuokraamossa, noi tumpelot vanhemmat ei tietenkään osannut asentaa mun istuinta, joten ne pyysi apua henkilökunnalta. Vastaus oli, että he voivat näyttää miten istuin kiinnitetään, mutta eivät saa kiinnittää sitä, ja näin todella kävi. Setä tuli näyttämään, mitkä vyöt pitää kiinnittää ja mihin, mutta Äiskä joutui ne kliksauttamaan kiinni.
Toinen samanlainen juttu kävi apteekissa. Mulla on ollut vähän nenu tukossa ja käytiin hakeen nenusumutetta, että saatais se auki. Ensimmäinen setä ilmoitti, että pitää kysyä farmaseutilta. Farmaseutin näköinen täti puolestaan ilmoitti, että hän kysyy farmaseutilta. Farmaseuttisetä puolestaan pystyi sanomaan vain, että menkää lääkäriin. Loppujen lopuksi ihan ensimmäinen kaupansetä uskaltautui näyttämään, että tässä näitä sumutteita on, valitkaa siitä. Ihan ei selvinnyt, että mikä se sellainen farmaseutti on, kun ei se mitään tehnytkään.

Merisuolaa nenuun

Olen alkanut epäilemään, että nämä ihmiset eivät tiedä, missä Suomi sijaitsee. Ekassa motellissa Iskä sanoi sedälle, että ollaan Suomesta. Kaveri totes, että "sori, kun vietiin Lebron James teiltä". Mä en ainakaan ole kuullut sen nimisestä jääkiekkoilijasta. Ton jälkeen Iskä on huijannut kysyjiä ja sanononut, että me ollaan jostain oudosta Euroopasta. Tuon ne tuntuu täällä kuitenkin hyväksyvän.
Näillä ihmisillä on muutenkin jotain outoa kuullun ymmärtämisessä, koska aina kun sanon (tai Äiskä) sanoo mun nimen jollekin, ne kysyy kerran uusiks ja sen jälkeen kutsuu mua jollain ihme nimellä. Miten vaikeeta on sanoo "Minttu"?

Suihkut ei oo täällä yhtään niin kivoja kuin Suomessa. Hanassa on jostain syystä vain yksi säädin, jota pystyy säätämään vain yhteen suuntaan! Eli vaihtoehtoina on saada aikaan pieni loro haileaa vettä tai aivan mitätön loro lämmintä vettä. Mun mielestä ei olisi liikaa vaadittu, että voisi säätää sekä lämpötilaa, että suihkun voimakkuutta.

Vain yksi säätö, helppoa?

Suomessa piipaa autoilla ajaa aina poliisisedät. Täällä noilla samoilla sedillä on jostain syystä lukuisia eri nimiä. Toistaiseksi olen nähnyt niiden autoissa ainakin seuraavia nimiä: Police, Sheriff ja Trooper. En ole keksinyt mikä noiden eri poliisisetien ero on, kun kaikki näyttää tekevän samaa hommaa eli sakottelee autoilijoita.

Nuoremman serkkupojan tuliainen, mutta ei saa kertoo...

Käytiin muuten matkalla myös Jamba Juicessa, joten Iskänkin matka on pelastettu :)

-Misukka

Ps. Kiitos kommenteista, ne ilahduttaa kovin!

Biitsielämää

Jos multa kysytään, niin tänään ei tehty muuta kun oltiin rannalla ja hotellilla. Äiskä ja Iskä kyllä väittää, että me ollaan myös käyty ruoka- ja sekatavarakaupassa, syömässä hyvässä kalaravintolassa, ja käveltykin ympäri kulmia. Mä kyllä rohkenen epäillä, en mä muuta kun "hetkeksi" ummistanut silmiäni... Nämä vietiin aamulla laatikkoon, tälläisia kuulemma vielä on. Pitikin sitten kavereille laittaa muutama meneen...

Oon vallan unohtanu kertoa, että ollaan nyt Floridan länsirannikolla, paikassa nimeltä St. Pete Beach. Rantaa riittää. Aamulla käytiinkin, ennen kuin aurinko oli kunnolla noussut, tutustuun hotellin ikkunasta näkyvään maisemaan. Toi mun Muumi-uima-asu on ihana, kiitos vaan Matildalle ja Helmille että sain tämän. Pitää mut kuulemma suojassa tuolta keltaiselta kaverilta... Valitettavasti mä en oo hattutyttöjä, joten tuotakin kiskon jatkuvasti päästäni pois.
 

Rannalla oli hurjan paljon tämmöisiä lentäviä juttuja. Mut nää ei ollut niitä lentokoneita... Hämmentävää. 

Välillä munkin täytyy ottaa omaa-aikaa. Tykkään päivisin puuhailla omiani, enkä oikein tykkää että mua silloin häiritään. Kaikki uusi on todella kiinnostavaa, varsinkin nämä kauppaostokset (kai me siellä kaupassa sitten käytiin, kun nämä oli ilmestyny lattialle).

Välillä naisen pitää tarkistaa, että asu on kunnossa. Päivän asuna nämä vaaleanpunaiset unelmat. Kivat päällä, mutta nämä lyhythihaiset ja -punttiset ei kauheen käteviä ole tuolla ulkona. Koska keltaista kaveria pitää varoa. Mutta hattu on just siellä missä sen mun mielestä pitääkin olla, hihi...

Illalla tosiaan mentiin taas rantaan, koska Iskä halus uimaan kalojen kanssa. Ja pääsin mäkin näyttään, ettei vauvauinti ihan hukkaan ole mennyt. En päässy vielä peuhaan, mutta tosi coolisti suhtauduin vähän viileään Meksikonlahden veteen.

Terkkuja, 

Mindiska 

Matka etenee

Pari päivää meni siis kylässä nimeltä Kissimmee, joka oli ihan Disneyworldin vieressä. Teemapuistoissa ei kuitenkaan käyty, koska mä en niistä vielä mitään ymmärrä ja Äippäkin valitsi mieluummin shoppauksen Orlandossa. Päätettiin tulla 10 vuoden päästä uudelleen ja sit kiertää teemapuistoja. Iskä ainakin tulee mun kanssa kaikkiin vuoristoratoihin!

Eilen aamulla mut pakattiin taas autoon jo ennen kuin ehdin edes ekoja päikkäreitä ottaa ja lähdettiin suuntaan länsirannikkoa kohti. Tämä Orlandon seutu oli siis nähtävästi vain välietappi itärannikolta länsirannikolle matkattaessa. Etäisyyksistä on vaikea sanoa on kun mua aina nukuttaa kovasti noilla ajomatkoilla.

Joka tapauksessa kun heräilin niin oltiin kaupungissa nimeltä Tampa, jossa pysähdyttiin syömään ostarille, joka oli juuri auennut. Tästä paikasta mä tykkäsin kovasti, koska täällä oli tosi kiva pehmustettu alue, jossa sain riehua rauhassa. Siellä oli myös muita pieniä ihmisiä peuhaamassa mun kanssa, mikä oli kivaa, vaikka en saanutkaan purra niitä, yrityksistäni huolimatta.

Ennen määränpäätä ylitettiin silta, jota ennen oli kyltti "Long bridge, check gas". Onneks meillä oli tankki täynnä, koska Iskän ja Äiskän vähättelyistä huolimatta, varoitus oli aiheellinen. Sillan jälkeen Äippä alkoikin selkeesti innostua, eikä ihme. Aurinko paistoi, hiekkarantoja kaikkialla, kirkkaan värisiä taloja... tämä on selkeästi parempi puoli tätä mannerta.

Äiskä oli vielä hieman skeptinen, koska Iskän majoittumisvalinnat eivät nähtävästi aina ole vastanneet kaikkia laatuvaatimuksia. Hotellihuoneessa oli kuitenkin merinäköala, parveke auringonottoa varten, erillinen makuuhuone yms, joten Äiskäkin saatiin tyytyväiseksi.

Täällä nyt pötkötellään muutama yö. Saas kattoo mitä nuo keksii mun pään menoksi.

Terkkuja,
Mindiliini

Päivän asu ja muuta hömppää

Blogaaminen on siitä hauskaa, että aina ei tarvi olla asiaa. Nyt nimittäin ei ole, koska ei olla tehty mitään erikoista. Aamusta päätettiin olla hetki täällä hotellilla. Äiti ja Iskä otti vuorotellen omaa aikaa altaalla, samalla kun toinen vietti laatuaikaa mun kanssa täällä sisällä. Sisällä on mulle enemmän tekemistä, kuten esim. tämän blogin kirjoittaminen... 

Meillä oli suunnitelmissa mennä Disney Worldiin, mutta kun Äiskä kuuli sen hinnan, tuli sekin toisiin ajatuksiin. Mä nimittäin en olis jaksanu siellä kovinkaan kauaa, ja parista tunnista ei oikein viitsi maksaa yli 200:aa dollaria. Iskällä(!!!) olikin kilpaileva ehdotus, nimittäin ostarilla pyöriminen. Äitiä ei tarvinnut siihen kauaa houkutella. Premium Outlet ei ollutkaan sellainen, mitä se edellinen oli. Täällä ei ollutkaan sellaista isoa taloa, vaan ne kaikki pikkuluukut olikin ulkona, vierivieressä silti. Ikävä puoli tosin oli se, et mut vuorattiin vaatteilla ja hatulla, kun noi kaksi on tosi vauhkoja tuon ison keltaisen kaverin takia. Erikoiseksi ostarin teki se, ettei nuo meinannut saada autoa parkkiin mihinkään. Mäkin jopa ehdin herätä, ennen kuin sopiva kolo löytyi. 

Äiti oli tosi tyytyväinen reissuun, silllä se sai ostettua monta joululahjaa valmiiksi. (Niin siis mä en usko Joulupukkiin, eli tiiän kyllä mistä lahjat tulee.) 

Sit me käytiin taas siinä tosi kivassa ruokakaupassa, jota Wal-Martiksi kutsutaan. Mulle kun ei oikein noista ravintoloista mitään löydy, niin mulle täytyy käydä erikseen hakeen sapuskaa. Nää paikalliset pöperöt on kovin erilaisia, mitä kotona, enkä oo oiken vielä varma tykkäänkö niistä vai en. Maito on ihan hyvää, mut ne muut mössöt ei oikein ole mua vielä vakuuttaneet. 

Oon huomannu, että nää amerikkalaiset tykkää tosi paljon kurpitsasta, kun sitä on paljon joka paikassa... 

Niin joo, se päivän kuva. Tässä! Äitin mielestä erityisesti Mummi olis mielissään mun etelä-Eurooppalaishenkisestä coolista puuvilla-asusta. Mun mielestä toi hattu oli lähinnä raivostuttava....  

Terkuin,
Mindiska

Perhosmaailma

Tänään olikin vuorossa siirtyminen Orlandoon tai tarkemmin ottaen pikkukylään sen vieressä nimeltään Kissemmee. Matka kuulosti pitkältä, mutta onneks sain taivuteltua Iskän tekeen välipysähdyksen perhomaailmaan (Butterfly World). Se kuulosti hauskalle, vaikka enhän mä etukäteen tiennyt mitä perhoset oli, kun en semmosia otuksia ikinä ollut nähnyt. Nuo vanhemmat ei eivät yleensä pidä eläintarhoista ja muusta eläinten tarpeettomasta kiusaamisesta, mutta hyvä että ne kuitenkin suostui tähän yhteen eläinkohteeseen, koska perhoset osottautuivat oikein vekkuleiksi veijareiksi.

Kun pääsimme sisälle, siellä lenteli eri kokoisia ja toinen toistaan värikkäämpiä olentoja. Nämä ovat siis nähtävästi niitä perhosia. Ainakin siihen käsitykseen jäin. Paikka oli kuuman kostea ja siellä käveltiin käytäviä pitkin ja perhoset lentelivät vapaina ympärillä ja välillä jopa laskeutuivat meidän päälle. Siellä lenteli seassa myös pienen pieniä lintuja, jotka pystyivät jopa leijumaan paikallaan, hämmentävää. Mun suosikki oli iso sininen perhonen, joka lenteli koko ajan meidän ympärillä. Harmi ettei se pysähtynyt mihinkään niin Iskä ei saanut siitä kuvaa, mut jotain kuvia se sentään onnistui ottaan...

Toi tyyppi yritti tulla mun repulle

 Oli siellä muutakin lentävää...

Kiltti ranskalais-setä tarjoitui ottaan meistä kaikista kuvan...

Terveisin,
Minska

Shoppailua

Heräsin taas taas hyvissä ajoin kuten muinakin aamuina. Täällä on niin paljon nähtävää ettei viitsi hukata aikaa nukkumiseen. Äiskä aloitti aamun tekemällä hassuja jumppaliikkeitä ja mä autoin (halusi se tai ei) parhaani mukaan toimimalla lisäpainona...

Sit kun mua alkoi taas väsyttää, mut laitettiinkin rattaisiin ja lähdettiin käpsytteleen rantaan. Kello oli sen verran vähän, että aurinko ei vielä ollut noussut ja siks mäkin pääsin taas rantsuun hengaan...

Myös Äiskä pääsi vähän kirmaileen rantahiekkaan...

Kun aurinko vihdosta viimein nousi niin löydettiin kiva laituri, joka oli niiiiiin pitkä, että mun simmut ei millään pysynyt auki edes puoleenväliin. En siis oikeastaan edes tiedä kuinka pitkä se loppujen lopuksi oli....

Mutta hassuja juttaja siellä kyllä oli... 

Kun taas jaksoin avata simmujani, oltiinkin jo motellihuoneessa ja vanhemmilla oli kova touhotus päällä, koska tänään oli Äiskän shoppailupäivä ja ostarille piti päästä lähteen heti! Ostari on siis sellainen ISO talo, jossa on paljon pieniä luukkuja. Osassa luukuista on vaatteita ja kenkiä, toisissa leluja, saippuoita, koruja ja aurinkolaseja. Osassa niistä luukuista saa kahvia ja ruokaakin, mikä on kauheen kätevää. Kyseinen Mall (Sawgrass Mills) oli kyllä ihan liian iso mun makuuni, mutta ihmisiä oli ihanan paljon. Onneks tajusin jo alkupäivästä, että heti kun alan huutaan vaunussa, niin pääsen reppuun ja repussahan mä kyllä viihdyn miten pitkään vaan. Kierrettiin sitten Äiskä suosikkiikkeet (Victorias secret, Converse, Desigual) ja myös vähän Iskän juttuja (Eckö, Under Armour). 

Kun vihdoin saatiin Äiskä pois kaupoista (piti tosin palata vielä matkalta takas, kun Äiskä oli unohtanut yhden ihan välttämättömän kaupan...), ajettiin Fort Lauderdalen kautta syömään Chili's ravintolaan. Siellä oli ehkä maailman ihanin tarjoilijatäti: se tuli heti mulle jutteleen, kun meinasi känkättää, joten porukatkin sai syödä rauhassa. Sit mä olinkin taas jo niin väsynyt, että ajettiin Walmartin kautta takas hotellille, jossa Äiskä vielä pyykkäs mulle lisää puhtaita vaatteita. Jännä juttu muuten, että mä oon täällä iltaisin aina niin väsynyt, etten viitsi edes kiukutella nukkuunmenoa vaan nukahdan heti kun tullaan majapaikkaan.

-Mindiful

Mielialanvaihtelua

No jos ei nukuta, niin ei nukuta! Mun mielestä ennen neljää voi ihan hyvin herätä. Varsinkin, jos on mennyt nukkuun reilusti ennen kasia... Onnekseen Äiti ja Iskä tajuaa tulla mun kaa yhtäaikaa nukkuun, niin nekin voi hyvin herätä (herättää?) tuohon aikaan. Me ollaan Iskän kanssa siinä mielessä samanlaisia, että ei tuhlata aikaa turhaan nukkumiseen, ainakaan vieraassa maassa. Äiti tosin oli toivonut, että olisin perinnyt sen unenlahjat. Mut ei! Aamut on muutenkin mukavaa aikaa, saa peuhata lattialla ihan rauhassa ja kiipeillä paikkoihin.

Oltiin toistaiseksi viimeistä päivää Miami Beachilla, joten pitihän siellä rannallakin käydä. Ja koska aurinko ei paistanut, sain mäkin olla vähän rennommin. Ranta on sellainen paikka, että siellä on sitten vettäkin, tiesittekö? Mä en tiennyt, mutta nyt tiedän...

Rannan vieressä oli myös puisto. Keinuminen ei ollut ihan niin jännittävän pelottavaa kuin meriveteen kastautuminen...

Iltapäivästä lähdettiin kohti seuraavaa majapaikkaa: Lauderdale by the sea oli kohteena. Tässä vaiheessa mua ei huvittanu enää mikään! Musta oli ihan äärimmäisen tympeetä istua siinä turvapenkissä. Vähän kyllä väsytti, myönnetään, mutta uni ei tullut ja hermohan siinä meni. Mä huusin ja huusin, eikä noi silti tajunnu ottaa mua siitä penkistä pois. Äiti jopa tuli mun kans sinne takapenkille ja yritti selittää, ettei liikkuvassa autossa keskellä ruuhkaa ole mitään tehtävissä, että pitäis vaan kestää. Se lauloikin jopa, mutta se oli ihan tyhmää sekin. Lopulta onneksi tuli uni, mutta kun heräsin, harmitti edelleen. Ilmeisesti noilla oli jotain suunnitelmia iltapäiväksi, mutta ne vaihtuikin ruokakaupassa pyörimiseen. Hyvä päätös, siitä mä tykkäsin. Siellä oli kaikkea kivaa, mm. tämmöisiä...

Punaisia lintuja ja vihreitä possuja 

Anu-täti tykkäis näistä

Ihmiset täällä on edelleen hirmu kivoja. Mä saan tosi paljon huomiota, ja tykkään kyllä siitä. Mut vähän hassuja nää on. Ne kutsuu mua nimillä "beatiful", "cute", "linda", "sweet". Eikö ne tiedä että mun nimi on Minttu?

Terkkuja,
Mindiskaan

Hankinnat

Mun eka aamu Miami Beachilla alkoi tosiaan melko varhain kun heräilin vielä Suomen aamulla, eli noin yhdeltä tätä paikallista aikaa. Onneks Iskä jaksoi kuitenkin kanniskella mua ja kun Iskä väsähti niin Äiskä jatkoi niin sain torkuttaa vielä pari tuntia sylissä kunnes sitten lopulta kolmen aikaan heräiltiin aamuun.

Ehdittiin vielä koko porukalla ottaa pikku aamupäikkäritkin ennenkuin lähdettiin liikenteeseen. Ekana lähettiinkin ettiin mulle sänkyä ja rattaita. Sit mun ei tarttis aina roikkua siinä repussa, vaikka ei mulla mitään sitä vastaan olis. Noi aikuiset vaan valittaa ettei ne jaksa koko aika kantaa mua... Mä en tajua miks, koska mä oon kyllä mielestäni ihan tosi pikkanen. Kun lähettiin ajaan kohti kauppoja, niin ei mun simmut taaskaan pysynyt millään auki vaan otin vielä matkalla torkut ja heräilin kun päästiin kauppaan.

Ruoka-ajan lähestyessä Iskä laittoi navigaattoriin suosikkiravintolansa (Cheesecake Factory), joka puolestaan Äiskän onneksi sijaitsi ostoskeskuksessa, jossa oli paljon kauppoja, joihin oli ihan pakko päästä. Niinpä kärryteltiin Iskän kanssa pitkin ostaria, kun Äiskä suoritti omaa lempipuuhaansa.

Ravintolassa oli kyllä tosi kivaa, vaikken mä ihan tajuukaan mikä tässä niin erikoista on, koska mun ruoka maistui ihan samalta kuin kaikkialla muuallakin...

Iltapäiväpäikkärit otin taas autossa enkä meinannut millään saada simmuja auki niitten jälkeen...

Illalla käveltiin vielä rantakatuja ja pääsin vähän riehuun rannan vieressä olevaan puistoonkin...

Yhden tosi oudon jutun unohdin kirjottaa eilisestä matkustamisesta. Lontoon lentokentällä käveltiin semmosten hassujen porttien läpi, jotka piippas hauskasti. Sen jälkeen semmonen täti puristeli mun käsiä ja koipia. Sit se halus vielä ottaa mut syliin kun ne puristeli vielä iskänkin. Kostoksi kiskoin sitä tätiä hiuksista, vaikka se oli kyllä oikeesti mulle tosi kiva. Mutta tän jälkeen homma vasta oudoksi meni: Iskä ja Äiskä nimittäin alkoi maistella MUN ruokia. Ne availi sen tädin avustuksella puolet kaikista mun soseista ja maidoista. Sitten ne maisteli niitä, eikä antanut mulle yhtään. Tätä mä en ymmärtänyt ollenkaan, mutta tämä vahvisti käsitystäni, että maailma on kumma paikka.

-Mindiska