Pieni kulkija isossa maailmassa: Pakkaamista ja naviongelma

Matka on kuulemma sellainen asia, jonne sinne täytyy pakata.

Lista vasta aluillaan

Täytyy myös valita mitä ottaa mukaan, kun ei kuulemma kaikkea kotona olevaa tavaraa voi ottaa mukaan. Niin ne väittää, kokeneemmat... Mulla on kyllä niin vähän leluja ja vaatteet on pieniä, et ihan hyvinhän ne ois kaikki voinut ottaa.

Kummitädiltä nimiäislahjaksi saadut tossut pääsee hyvään käyttöön.

Isompi ongelma tulikin siitä muusta tavarasta, jotka täytyy ottaa koneeseen sisälle, että pärjää: monen monta vaippaa, paaaaaaaaaljon sosetta ja vielä enemmän maitoa. Ruokaa pitää olla, nälkää en kestä sitten yhtään. Niin, ja vaihtovaatteet mukaan myös, sotken varmasti.

Toinen tilanne on Äidin vaatteiden kanssa. Se EI TODELLAKAAN voi ottaa kaikkea mukaansa. Tässä on kuulemma pienin vaatepino ikinä. Tuskin on takaisin tullessa tilanne sama.

Äiti meinaa kuulemma pärjätä tällä pinolla. Saas kattoo...

Iskän suurin ongelma oli valita (liian?) monista shortseista vain muutama mukaan. Ei tämäkään pino päätä huimaa. Tuon päälle ei ole edes kiva yrittää kiivetä, ei mitään haastetta!

Iskän naurettavan pieni pino.
Anu-tädin lahja pääsee vihdoin käyttöön edellisen, puhki kuluneen tilalle.

Meillä on oma navigaattori. Tai siis Äitillä on, koska Vaari on sen sille hommannut. No onhan Iskälläkin, siis navigaattori, mut siinä ei ole sen Ameriikan karttaa. Sellainen kuulemma pitää olla. Äitin navigaattorissa sen piti olla, mutta kokeilu osoitti, ettei se Ameriikka enää ollutkaan siellä. Äiti ei voinut käsittää, mihin se on mennyt. Ei niiden pitäisi kadota, kun ne on sinne kerran laitettu... Monen rumansanan ja päivitysten jälkeen se kuitenkin löytyi. ONNEKSI!

Tekniikkaa.
Maistoin muuten tuota läppärin kulmaa, tuntuu kivalta kutiavissa ikenissä.

Illan ratoksi kokeiltiin vielä tämmöistä matkustustapaa. Tää on mulle ihan uutta, olen ennen kulkenut tuossa Iskän etupuolella. Onhan se nyt mukavampi paikka kun saa mennä nenä edellä ensimmäisenä ja nähdä kaiken mahdollisen.