Hankinnat

Mun eka aamu Miami Beachilla alkoi tosiaan melko varhain kun heräilin vielä Suomen aamulla, eli noin yhdeltä tätä paikallista aikaa. Onneks Iskä jaksoi kuitenkin kanniskella mua ja kun Iskä väsähti niin Äiskä jatkoi niin sain torkuttaa vielä pari tuntia sylissä kunnes sitten lopulta kolmen aikaan heräiltiin aamuun.

Ehdittiin vielä koko porukalla ottaa pikku aamupäikkäritkin ennenkuin lähdettiin liikenteeseen. Ekana lähettiinkin ettiin mulle sänkyä ja rattaita. Sit mun ei tarttis aina roikkua siinä repussa, vaikka ei mulla mitään sitä vastaan olis. Noi aikuiset vaan valittaa ettei ne jaksa koko aika kantaa mua... Mä en tajua miks, koska mä oon kyllä mielestäni ihan tosi pikkanen. Kun lähettiin ajaan kohti kauppoja, niin ei mun simmut taaskaan pysynyt millään auki vaan otin vielä matkalla torkut ja heräilin kun päästiin kauppaan.

Ruoka-ajan lähestyessä Iskä laittoi navigaattoriin suosikkiravintolansa (Cheesecake Factory), joka puolestaan Äiskän onneksi sijaitsi ostoskeskuksessa, jossa oli paljon kauppoja, joihin oli ihan pakko päästä. Niinpä kärryteltiin Iskän kanssa pitkin ostaria, kun Äiskä suoritti omaa lempipuuhaansa.

Ravintolassa oli kyllä tosi kivaa, vaikken mä ihan tajuukaan mikä tässä niin erikoista on, koska mun ruoka maistui ihan samalta kuin kaikkialla muuallakin...

Iltapäiväpäikkärit otin taas autossa enkä meinannut millään saada simmuja auki niitten jälkeen...

Illalla käveltiin vielä rantakatuja ja pääsin vähän riehuun rannan vieressä olevaan puistoonkin...

Yhden tosi oudon jutun unohdin kirjottaa eilisestä matkustamisesta. Lontoon lentokentällä käveltiin semmosten hassujen porttien läpi, jotka piippas hauskasti. Sen jälkeen semmonen täti puristeli mun käsiä ja koipia. Sit se halus vielä ottaa mut syliin kun ne puristeli vielä iskänkin. Kostoksi kiskoin sitä tätiä hiuksista, vaikka se oli kyllä oikeesti mulle tosi kiva. Mutta tän jälkeen homma vasta oudoksi meni: Iskä ja Äiskä nimittäin alkoi maistella MUN ruokia. Ne availi sen tädin avustuksella puolet kaikista mun soseista ja maidoista. Sitten ne maisteli niitä, eikä antanut mulle yhtään. Tätä mä en ymmärtänyt ollenkaan, mutta tämä vahvisti käsitystäni, että maailma on kumma paikka.

-Mindiska