Kaksi alligaattoria, kaksi kilpparia ja takapenkin viihdytystä

Me lähdettiin tänne Floridaan asti, jotta Iskä näkis suon. Sitä kuulemma olis nähny lähempänäkin, nauroi Äiskä. Mutta mahtaakohan siellä olla sitä niin paljon mitä täällä on?

Aamu ei alkanut mitenkään täydellisesti, koska tein tuttavuutta hotellin kivilattian kanssa. No hitsi, mitäs tekee mun matkasängyn kuljetusboxista niin houkuttelevan, että sen päälle on ihan pakko kiivetä, vaikka ei sitä vielä oikein osaisi! Ja niinhän siinä sittenn kävi, että nenä edellä alas tulin. Mutta onneks en korkealta, ja selvisin pienellä naarmulla nenän alla (ja asianmukaisella kovalla karjumisella tietysti, naapurikämpän asukkaat kaipasi herätystä, arvelin). Noiden kahden vammoista en sitten tiedä, taitavat olla henkistä luokkaa, mutta melkoisen massiiviset. Sen verran hysteerisesti ne nyt tuossa perässä kyttää, koska tämän uudenkin hotellin lattia on kiveä. Miettivät samalla, että kuka tässä pitäis oikeuteen haastaa, se kun tässä maassa on kuulemma tapana.

Ollaan saarella nimeltä Marathon. Matka tänne oli kyllä nimensä veroinen.
Ensimmäiset 150 kilometriä mentiin sen ison suoalueen läpi, pelkkää suoraa. Äiskä oli tyytyväinen kun mä nukahdin kiltisti ja se luulikin, että nukkuisin koko ensimmäisen pätkän. Luuli väärin, tai siis katsoi väärin, navigaattoria nimittäin: meidän matka-aika olikin 2,5 tuntia, ei 1,5 tuntia. Kyllä Äiskän pitäis jo kello osata!
Kyllä mä sitten nukuinkin, sen 1,5 tuntia, loppuaika oli melkoista taistelua niin mulla, Äiskällä kuin Iskälläkin. Iskä keskittyi ripeään etenemiseen tietöistä huolimatta. Äiskä yritti parhaansa mukaan viihdyttää mua milloin milläkin pullolla, pillillä ja lehtisellä. Mä puolestani tsemppasin tosi kovasti, että jaksoin istua siinä penkissä. Onnistuin mielestäni ihan hyvin, olosuhteet huomioiden.

Lopulta päästiin meidän pysähdyspaikkaan Everglades-luonnonpuistoon, joka siis on pääasiassa suota. Ihan hirveästi en jaksanut innostua...

Me tehtiinkiin niin, että Iskä innoissaan kiersi aluetta ja me Äiskän kanssa otettiin vähän iisimmin. Kyllä mekin katteltiin elukoita, mutta pääasiassa oltiin varjossa ja pelleiltiin.

Saldona oli kaksi alligaattoria (ei hätää Pappa, me oltiin laiturilla ja elukat vedessä)...

Kaksi kilpparia...

Monta lintua...

... sekä paljon kaloja ja muita turisteja.

Matka jatkui Marathoniin samoissa uuvuttavissa merkeissä: mä torkuin, karjuin, leikin ja olin leikitettävänä. Huomenna on onneksi lyhyempi matka, kun käydään jossain tosi etelässä (toim. huom. Key West).

Meillä siirretään kelloja ensi yönä. Jee, mä siis herään jo viideltä!

Terkkuja,
Ipanachos