Pieni kulkija isossa maailmassa: Pastellisävyä Fort Myers Beachilla

Voi söpöys, mitä värejä täällä on. Mä soinnun näine hempeine tyttöväreineni tänne talojen sekaan. Vaaleanpunaista, persikkaa, turkoosia, niin ja mintunvihreää. Meidän majapaikka on kuin minikoon kalastajakylästä: täällä on huoneita sekä pieniä mökkejä, pari laituria, veneitä ja lentäviä kaloja viereisessä joessa. Meidän kämppä on sellaisen puuhässäkän tokassa kerroksessa, huone 10 Pelican. Äiti tosin epäili, että mahtaakohan tää hässäkkä pysyä pystyssä, jos yhtään kovempaa tuulee..? Ei onneksi tuule.

Sain taas puhtaita vaatteita, kun Äippä pääsi pyykkään. Kuinka joku voikin olla niin tohkeissaan jostain pyykkituvasta?

Ja uimaankin täällä pääsi. Arkajalka Äiskä kun ei suostu mereen tulemaan.

Merestä puheenollen, me nähtiin tänään delfiini. Eka luultiin sitä haiksi, mutta se osoittautuikin kiltimmäksi tyypiksi. Niitä itseasiassa oli kolme, ja ne etsi ruokaa rantavedestä. Niillä on monta lentävää kaveria mukana. Taisivat tosin taistella samasta sapuskasta.

Hai? Eiku...

... delfiinihän se.

Ja delfiinin kaveri

Aika rankkaa kyllä olla eläin, taistella nyt jostain ruuasta. Kyllä mulla on asiat paremmin... Tai no, joudun mäkin taisteleen, koska en välittäis yhtään syödä niin usein kuin noi porukat haluais. Ja ne ei vaan millään tajua olla tyrkyttämättä sitä ruokaa, vaikka kuinka on kuuma ilma, ja noita ikeniäkin särkee ja kutiaa. Ja mä kyllä yritän melko selkeesti ilmaista, että ruoka ei kiinnosta. Tänäänkin illalla ihan riittävän kauan ja äännekkäästi! Onneks noi tajusi sitten lopulta viedä mut iltakävelylle kylän keskustaan. Siellä mieli parani huomattavasti.