Heiluttelua kaupungilla

Eilinen matkustuspäivä olikin näin pienelle ihmiselle aika raskas kokemus ja simahdin illalla samantien kylpemisen jälkeen ja nukuin peräti seitsemään asti, josta suurimman osan vieläpä omassa sängyssäni! Aamulla Äiskä yritti syöttää puuroa mulle, mutta enhän mä nyt reissussa mitään puuroo syö. Onneks noi tajus ottaa mut mukaan aikuisten aamupalalle, jossa mutustelin juustoa ja kiiwiä, nam.

Aamiaisen jälkeen mut istutettiin vaunuihin ja loppupäivä menikin pitkälti siinä istuessa ja kadulla ihmisille heilutellessa. Ensimmäisenä käytiin kukkatorilla, jossa kyllä myytiin vähemmän kukkia ja enemmän niiden siemeniä. Erikoista oli, että nämä paikalliset tuntuvat tosissaan pitämään vaahterasta.

Onneksi meillä oli kartta mukana, koska mä olen huomannut, että Iskällä ei ole minkäänlaista suuntavaistoa, joten karttaa täytyy tutkia välillä tarkkaankin...

Aamupäivällä otin pikku nokoset (puolitoista tuntia) Dam aukiolla.

Täällä Amsterdamissa on harmittavan vähän leikkipuistoja tai muitakaan puistoja, mutta onneksi puolivälissä päivää löydettiin yksi, jossa sain kirmata ja purkaa ylimääräistä energiaani. Tämäkin puisto, kuten yleisesti ottaen kaikki täällä, oli joen (kutsutaan kanaaliksi) varressa. Kerran kun singahdin joen rantaan niin siellä sattuikin menemään pitkä vene. Mähän heiluttelen yleensäkin kaikille, niin päätin sit ihan vaan huvikseni heiluttaa sille laivallekkin. Oli hauskaa kun pikku hiljaa koko laiva heilutti mulle takaisin kun se hissukseen liplatteli ohitse. Täällä on muutenkin tosi kivoja ihmisiä ja suurin osa moikkailee mulle vastaantullessaan, jotkut jutteleekin, mutta ne puhuu hassusti, enkä ymmärrä siitä mitään, hymyilen vaan takaisin... ja heilutan.

Mun kokemukset ravintoloista ovat tätä matkaa ennen rajoittuneet Suomeen ja Floridaan. Täytyy todeta, että vaikka ihmiset täällä muuten ovat mukavia, niin palvelukulttuuri on lähempänä meidän kotoista itäeurooppalaista meininkiä. Turhia ei työn ohessa hymyillä ja ruuan tulo kestää niin kauan, että en todellakaan istu pöydässä koko aikaa. Onneksi Iskä ja Äiskä jaksaa vuorotellen vahtia mua kun ruuan tuloa odotellessa juoksentelen pitkin katua. Testasin tänään uusina makuelämyksinä aikuisten lasagnea ja pitsaa, mutta totesin, että appelsiinimehu vie voiton.

Yhdessä lelukaupassa löysin uuden kaverin. Sen nimi on Ami. Mä pidin siitä niin lujaa kiinni, että Äiskä antoi mun pitää sen. Ami kulki mun kainalossa kaupungilla ja välillä me otettiin Amin kanssa pienet torkutkin.

Mun päivän kohokohta on nyt molempina reissupäivinä ollut iltauinnilla käyminen. Täällä meidän huoneessa on siis oma uima-allas. Tälläinen pitää saada kotiinkin!

Leikittiin myös piilosta.

Ja jatkettiin kerrostalokyttäystä sekä vähän riehuttiin.

Moimoi,
Minttu


 Ps. Hillalle kiitokset hyvästä juttuideasta. Pyritään toteuttamaan se matkan jälkeen kun tiedetään paremmin.