Kasveja kaupungissa

Sitä "vaahteraa" on tässä kaupungissa tosi paljon. Mut se on kuulemma sellainen aikuisten juttu, eikä kaikkien niidenkään, joten mulle päätettiin esitellä muitakin kasveja.

Esittely aloitettiin heti aamusta, aamupalalla. Mun ei, onneksi, tarvinnut sitä puuroa yrittää syödä, vaan sain syödä pelkkää juustoa ja hedelmiä. Se juusto ei kuulemma ole kasvi, mutta ne hedelmät kai on. Passion hedelmästä ei tullut mun suosikkia, mutta innostuin siemenistä. Ja vesimeloonista. Mun makuun noi aikuiset viihtyi siellä aamupalalla ihan liian kauan, oli kuulemma "niin paljon kaikkea hyvää". Mun mielestä rappusissa juoksentelu on paljon kivempaa.

Kaikkee hyvää

Aamupalan jälkeen suunnattiin taas siihen puistoon, jossa on puisto. Tällä kertaa aikuisetkin oli ymmärtänyt puistojen syvimmän olemuksen: ne leikki, aikuiset siis. Ne näköjään tykkää leikkiä isoissa ryhmissä. Ne potki palloo (hyvä valinta), nosteli sellaisia isoja kuulia ja löi pistareihin. Tätä viimeistä mä vähän ihmettelen, kun mua ainakin kielletään löymästä - missä noiden aikuisten vanhemmat oikein on? Tässä puistossa oli myös paljon kukkia. Ja enkä mä saanu repiä näitäkään.

Niitä kukkia

Päiväunet vetäsin taas vaunuissa. Ihanan helppoa. Hienoo on muuten se, että kun mä olen jo vähän oppinut puhuun, voin käskyttää noita mun porukoita myös unissani. Vetelin tyytyväisesti sikeitä, kun yhtäkkiä vaunut pysähty! Sieltä unen seasta mä huutelin Iskälle, että "mennään, mennään". Täyty huutaa moneen kertaan, että se usko. Tämän jälkeen oli hyvä jatkaa unia vielä tunnin verran.

Unilta mä heräsinkin sitten Kasvitieteellisestä puutarhasta. Se oli aika erikoinen paikka.
Äiti ja Iskä on kuulemma ollu muissakin tämmöisissä paikoissa, kun Iskä niistä tykkää. Äiti ei ehkä niinkään, kun se ei edelleenkään erota heinää herneestä. Musta taitaa tulla Iskän likka, sillä kyllä mä tuolla viihdyin...

Hö, en saanu astua

Oon oppinu poseeraan

Mikäs näin on portaita mennessä?

Iskä viihtyy.

Rauhallisen aamun jälkeen meno muuttui kerrasta. Hirveellä tohinalla mentiin hakeen laukut hotellilta, kiiruhdettiin junaan, sieltä lentoasemalle, sitten vietiin ne laukut, sitten turvatarkastukseen. Täytyy kyllä sanoo, että nää hollantilaiset on paljon fiksumpia kuin englantilaiset: Nää oli kehittänyt sellaisen koneen, johon mun ruuat ja maidot laitettiin. Ne oli siä koneessa hetken ja sit ne sai ottaa mukaan. Ei tarvinnu Äitin tai Iskän maistella niitä.

Lentokoneessa menin kuin kokenut konkari. Hivenen kesti nukahtaa, mutta lopulta se uni sitten tuli. Ja kun se tuli, niin sitä sitten riitti.

Tilaa on.

Kuinka moni onkaan ollu
lentokentällä pyjamassa?

Onko nää paluumatkat aina näin lyhyitä? Mä meinaan nukahdin siellä koneessa ja heräsin kotoa. Eli nyt mä oon taas kotona. Jei! Kivaa oli, mutta kiva on olla täälläkin. Blogi ei ihan vielä hiljene, vaan yksi juttu tämän retken tiimoilta on vielä tulossa.

Love ya!
Minttu